Uisge 2016

Uisge 2016. Viime vuoden missaamisen jälkeen oli jälleen mahtavaa päästä paikalle. Lennot perjantaille ja liput lauantaille -kompo luki matkasuunnitelmassa, ja tastingiksi valikoitui Compass Boxin blenditasting. Toki talvi oli yllättänyt lentoyhtiöt ja pienten kommellusten jälkeen pääsinkin perjantaina hyvissä ajoin jo hiukan ennen kahta nukkumaan.

Aamulla päätin käydä virittämässä aivoni viskitaajuudelle Kiasmassa. Nykytaide on parhaimmillaan huikeata, mutta kyllä taas muutama teos oli sellainen, että alkoi tehdä viskiä mieli. Erityisen jano tuli teoksesta, jossa oli paistinpannu keittolevyllä ja yläpuolelta olevasta ilmastointilaitteesta tippui vesipisaroita kuumalle pannulle päästäen ilmoille kihinän lisäksi ällöttävän tuoksun.

Kiasman jälkeen heitin kimpsut ja kampsut hotellille ja ryntäsin herkullisen lohisalaatin jälkeen jonottamaan. Ajattelin, että puoli tuntia ennen ovien avaamista saapuminen on liioittelua, mutta paikalla oli jo kahdeksan ihmistä hytisemässä kylmäänsä. Onneksi puolet tästä porukasta oli tuttuja oululaisia tapajuoppoja, joten aika vierähti mukavasti juomasuunnitelmia ja kuulumisia vaihdellen.

Bourbonia syväjäädytettynä varoittavaksi esimerkiksi jälkipolville.

Hyvin toimineen narikan ja lippupisteen kautta oli aika rynnätä Edringtonin tiskille. Olin kuullut luotettavilta tahoilta huhuja, että tiskin alta löytyisi uutta Lapparin nasua. Ja kyllähän sieltä pullo Laphroaigin Lorea löytyi. Kuulema reseptiikasta ei ole vielä sen kummemmin tietoa. "Kaikki selviää parin viikon päästä" oli kuulema tislaamon virallinen kanta aiheeseen. Hätäisesti festareilla vedettynä en jäänyt riemusta kiljumaan tätä juotuani. Annetaan uusi mahdollisuus, kun saa rauhassa tutustuttua.

Valamo VIII ja ohjelmalehtinen.

Loren jälkeen oli ideana ottaa lasiin maistamattomia suomiviskejä. Valamon tiskiltä tarttui lasiin pari viikkoa sitten pullotettu Valamo VIII. Verrokiksi viereiseen lasiin kaadettiin sentin verran kutosta. Itselleni tämä uusi kasi maittoi kutosta paremmin, mutta maistelutoverit olivat vahvasti eri mieltä. Ehkä minussa on jotain vikaa? Seuraavana suomitisleenä maistoin Teerenpelin kympin alta pois, kun sitä ei ole vielä tullut maistettua. Kyllähän se 8yo:n voittaa, mutta edelleen Kaski on mielestäni parasta, mitä Lahdesta on lasiin saatu. Hatunnosto kuitenkin ensimmäiselle 10-vuotiaalle suomiviskille. Tätä saavutusta ei kukaan ota Teerenpeliltä pois.

Teerenpelin vieressä oli kätevästi Irlantilaisen Whiskeyn Ystävät Ry:n tiski, josta sai harvinaista herkkua. Midletonin heille pullottamansa single cask on harvinaisuus, jota ei tule joka päivä vastaan. Ja hieno viski se olikin. Tymäkästä volttimäärästä huolimatta viski pysyi helposti juotavana ja itselleni irkkuviskeissä maistuvat suklaat ja marsipaanit leikkivät kivasti kielellä. Festivaalien positiivisimpia ilmestyksiä.

Uisgessa oli tarjolla myös todellisia uutuuksia, sillä Ailsa Bayn esikoista sai rahaa vastaan lasiin. Valitettavasti se oli aika tuhkakuppimainen ilmestys minun suuhuni. En hypettynyt. Sen sijaan curlingkivikorkista ja hämmentävistä täytetyistä eläimistä riittii höpinää kanssaharrastajien kanssa. Pave Maijanen ja Sam the Fox. Ja nämä on keksitty pelkän viskin voimalla?

Hetken juteltuani päättelin Pave Maijasen olevan täytetty.

Seuraavana oli aika siirtyä Vinoblen tiskille. Parempi puoliskoni on ollut suuri Edradour-fani tislaamovierailusta asti, joten Edradourin outoakin oudommat viiniviimeistelyt piti tänäkin vuonna käydä katsastamassa. Tällä kertaa tarjolla oli Super Tuscan - ja Barolo-viimeistellyt ihanuudet. Itse tyydyin haistelemaan näitä ja otin maistoon Hellyers Roadin Pinoit Noir -viimeistellyn ihmetyksen. Jostain syystä kaikki maistamani Hellyers Roadit ovat maistuneet, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Ihanan outoa ja silti niin hyvää.

Tässä vaiheessa kello alkoi huolestuttavasti lähestymään tastingia. Oulu-tyyppien kanssa oli tarkoitus täyttää vatsa buffetissa ennen tastingia. Vinoblen tiskin ja buffan välillä oli kuitenkin aika monta tiskiä ja juomiseksihan se meni. Devil's Cask III oli huikea, vaikka väitän, että edellinen versio oli parempi. Hiukan liian makea tämä PX-vivahde minun makuuni verrattuna timanttiseen kakkoseen. Vastapäätä löytyi myös IB Bruikkaa. Director's Cutin 21-vuotias sherry-Bruichladdich oli suorastaan loistava. Maistoin myös saman firman Bowmoren, mutta se ei valitettavasti samoihin sfääreihin yltänyt. Aperatiivina toimi Black Bottlesta ja Lapsang Souchong -teelikööristä tehty Old Fashioned, joka oli ainakin minun makuuni aivan liian makea.

Buffet oli hyvä. Aika tyyris, mutta hyvä. Itseäni ei brittioluiden uupuminen haitannut, koska IPA-hipsterinä Põhjalan Virmalised oli herkkua minun makuuni. Jack Daniels -tiramisusta en kyllä viskiä maistanut ollenkaan. Joka tapauksessa oli mukava syödä kunnolla ennen tastingia.

Compass Box.

Tastingissa odottikin sekä positiivisia että negatiivisia yllätyksiä. Aloitetaan jälkimmäisistä: paikalla oli 7 ihmistä, joista itseni lisäksi 2 olin henkilökohtaisesti paikalle puhunut. Oulun ulkopuolinen Suomi saa kyllä nyt luvan hävetä! Tästä toki seurasi se, että esitys oli mallia privaatti. Céline Tetu kertasi Compass Boxin tarinaa, venkoiluja SWA:n kanssa ja juotti hyviä blendejä. Tastingissa oli yksi ylimääräinen viski, puuttuvat viskit sai tastingin jälkeen tyypittää tiskiltä ilman lisämaksua ja santsatakin sai. Koko virallinen tasting näytti tältä:

Compass Box Delilah's
Compass Box Hedonism
Compass Box Oak Cross
Compass Box Spice Tree
Compass Box Peat Monster
Compas Box Flaming Heart (2015 edition)

Tastingin mielenkiintoisinta antia olivat blendien reseptit. Tetu kertoi avoimesti, kuinka paljon mitäkin viskiä kussakin heidän blendissään on. John Glazerin Diageo-menneisyys näkyi komponenteissa selvästi, sillä Caol Ila ja Clynelish olivat usean tuotteen peruslähtökohtana. Flaming Heartin kohdalla Compass Boxilla oltiin menty niin pitkälle, että resepti löytyi suoraan pakkauksen sisältä löytyvästä lehtiöstä. Tästä oli toki SWA ärähtänyt ja nykyään Flaming Heart onkin Tetun sanoin "extremely illegal". Kuvittele perään haluamasi hymiö. Kyseinen juoma oli myös mielestäni kattauksen paras viski: monipuolinen, mausteinen ja tasapainoinen esitys.

Céline Tetu, Delilah's ja minä.

Loppuillan herkkuja, osa 1.

Loppuillan herkkuja, osa 2.

Tastingin ja Compass Boxin tiskillä pyörähtämisen perään alkoivat lipukkeet olla loppu ja pää täynnä. Vielä muutama vanha suosikki tuli maistettua, kuten Talisker 18yo. Myös Longrow 18yo, Pikkulinnun GlenDronach ja muutama rommi pääsi vielä lasiin. Erityismaininta pitää antaa The Glenlivetin Coupar Angukselle. Loistava speysideri. Jälleen kerran tapahtumasta jäi kivat fiilikset, ja after party -hampurilaisella riitti paljon puhuttavaa illan tapahtumista. #Uisge2017, olen valmis!

Loppuun vielä viisi itselleni mieleen jäänyttä viskiä festareilta:

Director's Cut Bruichladdich 21yo
Compass Box Flaming Heart
Midleton Vintage 1997
The Glenlivet "Coupar Angus"
Valamo VIII