Mefistoteleen kahleissa

Faust on tarina ihmisyydestä ja erityisesti länsimaisen ihmisen tragediasta. Tarinan on tehnyt tunnetuksi erityisesti saksalainen yleisnero Johan Wolfgang von Goethe. Goethen Faustissa päähenkilö Faust joutuu paholaisen, nimeltään Mefistoteles, ja Jumalan pelinappulaksi. Mefistoteles alkaa houkutella tiedonnälkäistä Faustia puolelleen lupautumalla hänen palvelijakseen tässä elämässä,  kunhan Faust myisi sielunsa paholaiselle ja suostuisi paholaisen palvelijaksi tuonpuoleisessa.

Faustissa on hahmona paljon samaa kuin Prometheuksessa. Molempien hahmojen synti on loputon tiedonhalu. Siinä missä Prometheus varastaa jumalilta tulen ja vie sen säälimiensä ihmisten tietoisuuteen, Faustille eivät luonnontieteen keinot riitä, vaan hän sortuu tiedonjanonsa myötä etsimään sitä myös "kielletyltä" alueelta, salatieteistä. Ja päätyy siis lopulta myymään sielunsa paholaiselle.

Faust, ja osittain myös Prometheus, on vertauskuva ihmisen loputtoman tiedonjanon tragediasta. Faust yrittää saada haltuunsa kaiken maailman tiedon, mutta huomattuaan tämän mahdottomaksi, turhautuu ja kääntyy tielle, jonka päässä on vain kadotus. Tässä vaiheessa joku voisi kysyä, että mitähän vittua (Sanni teki tästä lausahduksesta poliittisesti korrektin, joten otan sen heti käyttöön) tällainen kirjallisuusanalyysi tekee viskiblogissa. Minä väitän, että paljonkin. Faustisen ihmisen tragedia näkyy viskimaailmassa kaikkialla.

Aloitetaan viskibuumista. Viskibuumeja on historiassa koettu ennenkin, mutta tämän hetken viskibuumin erottaa menneistä yksi asia - single malt viski. Tämä luksustuote on saanut ihmiset hulluiksi. Viskien kohdalla porttiteoria oikeasti toimii. Maistettuasi yhtä mieleistäsi single malttia et voi millään tyytyä ensiraukkauteesi vaan alat lentää kukasta kukkaan ja etsimään yhä uusia, mielenkiintoisempia, harvinaisempia ja kalliimpia viskejä. Erilaisuudesta ja uutuudesta tulee itsetarkoitus. Taka-ajatuksena tuntuu olevan sen täydellisen yksimaltaisen löytäminen.

Faustisuuden huipentuma.

Valitettavasti kokemuksesta tiedän, että sitä ei tule löytymään. Aina on jotain, mitä et ole maistanut, ja tutkimusmatka yksimaltaisen maailmaan tulee olemaan loputon. Rahaa ja aikaa meillä on kuitenkin vain rajallisesti. Kun tämä yhdistetään viskibuumin tuomaan inflaatioon viskin hinnassa, moni harrastaja on tienristeyksessä: hinnat estävät kiipeämästä portaita ylöspäin, mutta omalle kukkarolle sopivassa hintaluokassa ei enää erilaisuuksia ja ihmeellisyyksiä löydy. Matkasta nauttiminen loppuu siihen, kun huomaa, että seuraavaan menolippuun ei ole enää varaa.

Tätä loputonta uuden kokemisen riemusta ja jännityksestä syntynyttä kysyntää ruokkii tällä hetkellä tislaamojen nasubuumi. Isossa mittakaavassa tämä lienee toimiva ratkaisu, mutta ne viskimaailman veikkagustafssonit ja vascodagamat, joita elämän faustisuus vaivaa, näkevät tämän sumutuksen läpi: Ardbegin Dark Cove ei tule olemaan uusi Provenance tai LotI.

Yhtenä asiaa pahentavana seikkana näen tietoteknisen kehityksen. Tieto lisää tuskaa. Olen ilolla kuunnellut useammankin harrastuspiirin vanhojen partojen juttelua kultaisista ajoista ennen internettiä. Tietoa ei ollut saatavilla, ja harrastajat joutuivat etsimään tiedonmurusia puskaradion ja harrastepiirien kautta. Nykyään mistä tahansa harrastuksesta saa lähes loputtomasti tietoa ja vertaistukea, kiitos kehittyneiden informaatioverkkojen. Muuan muassa Malt Maniacs (1995) tai vaikkapa Virtuaalinen viskiforum (2002?) ovat tuoneet harrastajia lähemmäs toisiaan niin kansallisesti kuin globaalistikin. Esimerkkinä MMA-awards, jonka voittajaviskit viedään samalla tavalla käsistä kuin erään Jim-nimisen herrasmiehen palkitsemat viskit.

Edellä mainitut alustat ovat esimerkki tiedon leviämisestä ja sen merkityksestä. Kyseisten foorumien kautta faustisuuden riivaamat viski-ihmiset ovat saaneet tietoonsa hyviä viskejä ja kätkettyjä helmiä. Tietoisuus on tuonut mukanaan halun maistaa näitä. Yleensä halun esteenä ovat kolme asiaa: saatavuus, varallisuus ja aika. Erityisesti meillä Suomessa alkoholimonopolin ikeen alla taivaltaessa ovat nämä esteet tuntuneet usein ylitsepääsemättömiltä. Vaikka nettitilaaminen on nykyään arkipäivää, tyytyy silti moni harrastaja edelleen Alkon ja satunnaisten ulkomaanmatkojen tarjoamiin vaihtoehtoihin viskikaappia täydentäessään. Tällaisessa tilanteessa tietoisuus paremmasta lisää katkeruutta ja toisaalta myös "saavuttamattoman" Eldoradon glooriaa. Ennen ostin Haaparannalla käydessäni aina majoneesilla höystettyä katkarapusalaattia, mutta nyt kun sitä saa lähi-Salesta, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tieto ja viskibuumi tuovat aikaperspektiivin myötä lisää faustisia piirteitä viskiharrastukseen. Käsi ylös, kuinka moni on kuullut fraasit: "Kun viski X tuli markkinoille niin sekin maksoi vain Y" ja "pari vuotta sitten viski X oli vielä hyvää, mutta uudet pullotteet ovat paskaa". Lähes jokaisessa kotitastingissa alkaa jossain vaiheessa päivittely vanhoista hyvistä ajoista. Sitä ja tätä olisi pitänyt tajuta ostaa laatikkotolkulla ja miten ne St. Magdalenet ja Port Ellenit maksoivat vain reilun satasen ja tuntuivat kalliilta. Kuinka moni viskinharrastaja olisi valmis tekemään faustit ja myymään sielunsa paholaiselle sekä siirtymään ajassa taaksepäin nykyisten hintatietojen kanssa? Black Bowmore 150€? Kyllä kiitos!

Valitettavasti paholaista, saati jumalaa, ei ole olemassa. Olemme tuomittuja kulkemaan selkä edellä historiaa eteenpäin. Tämä faustinen tragedia on itse asiassa ajanut monet viskiharrastajat pikku hiljaa pois viskin parista. Tutkimusmatka viskin maailmaan on saavuttanut saturaatiopisteen, jossa uudet elämykset eivät ole enää lompakolle sopivia.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole luoda tappiomielialaa tai ennustaa viskibuumin loppua. Tämä on ainoastaan yritys kiteyttää tekstiksi omia ajatuksiani harrastuksen nykytilasta ja niitä asioita ja fiiliksiä, joita olen ollut kanssaharrastajissa aistivani. Varsinkin vanhemman polven harrastajat voivat taputtaa itseään olalle ja todeta olleensa etuoikeutetussa asemassa: te (osittain lasken tähän myös itseni) olette saaneet juoda 80-luvun viskijärven pois yksimaltaisten muodossa ja suhteellisen edullisin hinnoin. Vaikka yksimaltaisella menee edelleen hyvin, on viskin kokonaiskulutus maailmassa pienentynyt. Samaan aikaan viskiä tehdään Skoteissa enemmän kuin koskaan. Ehkä me olemme se käyttäjäkunta, joka saa noin 15-20 vuoden kuluttua rauhassa nautiskella 2010-luvun viskijärven pois?

Tästä järjestä jos saaren saisi. Kuva: SWA.

Faustisuudesta kärsivät viskinörtit kokoontuvat muuten huomisesta alkaen Vanhalle ylioppilastalolle Uisge 2016 -tapahtumaan. Sen mitä faustiselta manialtani kerkeän, niin kuuntelen mielelläni mietteitä tästä tekstistä, jos se sinussa ajatuksia herätti. Nähdään Vanhalla!