Vuonna 2004 yhdysvaltalainen tutkimusryhmä teki
mielenkiintoisen löydöksen. Ryhmä testasi, reagoivatko ihmisen aivot eri
tavalla Pepsiin kuin Coca-Colaan. Koehenkilöille juotettiin juomia useassa eri
koetilanteessa, ja samalla heidän aivonsa magneettikuvattiin. Tämän avulla
saatiin selville, mitä osia aivoista juoma kulloinkin stimuloi. Koko artikkeliin
voi tutustua tästä.
Tulokset olivat hätkähdyttäviä. Ihmisten aivoissa tapahtui
huomattavasti enemmän liikettä, kun he tiesivät, mitä juomaa he joivat. Etiketillä
siis on väliä. Asiasta tekee vielä mielenkiintoisemman se, että Coca-Colan
etiketti sai aikaan Pepsiä enemmän aivotoimintaa. Tutkimusryhmän mukaan brändin
yleinen tunnettavuus vaikutti ihmisten aivovasteeseen, tehden Coca-Colan
juomisesta enemmän aivoja stimuloivan kokemuksen.
Tuoreemmassa muistissa on saksalaisten tekemä viinitutkimus,
jossa huomattiin, viinin hinta näytti parantavan sen makua. Tutkimuksessa
koehenkilöille juotettiin eri hintaisia viinejä ja kerrottiin niiden hinta.
Todellisuudessa viini oli koko ajan samaa. Tästä huolimatta kalleimmaksi
väitetty viini maistui ihmisten suussa parhaalta.
 |
| Elämyspankkia täyttämässä. |
Kaikki edellä mainittu liittyy mielestäni olennaisesti
viskistä nauttimiseen. Viskiä juodessa voi hyvillä mielin todeta, että se ei
ole pelkkä juoma. Itseasiassa tutkimuksen valossa näyttää siltä, että oikeastaan
mikään juoma tai ruoka ei ole vain ruokaa tai juomaa. Kulttuurin painolastia ei
pääse pakoon edes viskilasin äärellä.
Tärkeä huomio tässä keskustelussa on se, että tämä ei
välttämättä ole ollenkaan huono asia. Jos kulttuurilliset arvot tekevät viskihetkestä
paremman, niin eikö se tarkoita vain nautinnon lisääntymistä? En väitä, että
viski alkaa maistua paremmalta, kun katselee illat pitkät Ardbegin mainoksia,
mutta yleinen viskitietouden kartuttaminen on varmasti eduksi. Kulttuuripääoman
kartuttaminen ei ole synonyymi markkinamiesten tarinoiden nielemiselle.
Kaiken takana on halu pelastaa viski. Haluan pelastaa viskin
liian insinöörimäiseltä lähestymistavalta, jossa viski laimentuu vain
alkoholiksi. Ikä, tynnyröinti, prosentit, tislaamo tai vaikka ne tisleen
leikkauskohdat ovat tärkeitä asioita, mutta ne ovat vain puolet
viskielämyksestä. Eikä niiden pohjalta voida kategorisoida viskejä hyviin ja
huonoihin.
Viski on aina elämys, joka ei rajoitu pelkästään viskiin.
Aikoinaan naureskeltiin Jim Murrayn Kanadan Uigeadailille, mutta tarinassa voi
piillä vinha opetus. Minä uskon, että Jim Murrayn suuhun kyseinen Uigeadail oli
vuoden 2007 paras viski. Paikka, aika, seura ovat vain pieni osa siitä, mitkä
kaikki seikat vaikuttavat viskielämykseen. Nämä ovat seikkoja, joita ei huutokauppoja
selatessa kannata unohtaa.
Viski on makuelämyksestä vain puolet.
Linkkejä ja lisälukemista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti