![]() |
Luonnosta napatun lentävän lasin voi yrittää kesyttää. |
Lentävän lasin konsepti on ajankohtaista esitellä, sillä kahdessa edellisessä postauksessani hehkuttamassa Springbank-tastingissa kiersi melkoinen lentävä lasi.
Illan isäntä siis nappasi virallisen osuuden jälkeen yhden lasin ja kävi takahuoneessa hakemassa siihen täyttettä. Sitten porukalla ihmeteltiin ja arvailtiin lasin sisältöä. Kaikki arvelivat lasin olevan jotain Islayn viskiä, mutta yleinen konsensus oli, että lasissa ollut tavara ei kummoista ollut. Itse veikkasin Ardbegin indiepullotteeksi.
![]() |
Port Ellen 1982/2008, Douglas Laing, The Platinum Selection, 57,7%. |
Tarinan opetus?
Tarinassa on myös toinen opetus, jota haluan avata hiukan enemmän. Se liittyy viskin ulkopuolisten seikkojen tärkeyteen maistelukokemuksessa. Otetaan esimerkki.
Seuraan intohimoisesti brittijalkapalloa. Ennen jokaista Tottenhamin peliä pyrin olemaan striimin äärellä vähintään puolituntia ennen pelin alkua. Kuuntelen tarkalla korvalla hyvin tuotettua brittistudiota ja koetan päästä näin tunnelmaan.
Pelaajien hehkutukset, perusteellinen kokoonpanojen läpikäynti ja muu itse pelin ulkopuolinen toiminta on osa elämystä. Pelipäivä tuntuu aina tyngältä jos en kerkeä alkustudiota katsomaan.
Väitän, sama pätee myös viskinjuontiin. Esimerkiksi juomien huolellinen taustoittaminen auttaa pääsemään maistelutunnelmaan. Tämän vuoksi moni "keskinkertainen" viski on maistunut vedetyssä maistelutilausuudessa itseasiassa aika hyvälle.
Parin viikon päästä maistellaan Oulussa Vyssin toimesta Port Elleneitä. Ehkä hypeä kannattaa alkaa rakentamaan jo nyt, jotta elämys ei jää puolitiehen?
Jos jäi mietittymään mitä ennen Elleniä juotiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti