Viskikirjallisuutta: Whiskey & Philosophy

Otan tällä kertaa esittelyyn jälleen viskikirjallisuutta.Viimeksi esittelemäni Suuri Viskikirja on hyvä esimerkki siitä, mitä viskikirjat yleensä ovat. Ne keskittyvät lähinnä itse viskiin ja tislaamoihin. Tämä lähtökohta on hedelmällinen tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos haluaa ymmärtää viskiä syvemmin, täytyy lähestymistapaa muuttaa. Tällaisiä viskikirjoja on minulla tullut eteen hyvin vähän. Itse asiassa vain Sir Robert Bruce Lockhartin aiemmin tässä blogissa esittelemäni teos on yrittänyt avata viskin problematiikkaa itse viskiä syvemmälle.

Fritz Allhoffin ja Marcus P. Adamsin toimittama Whiskey & Philosophy: A Small batch of Spirited Ideas on tällainen kirja. Nimensä mukaan sen kunnianhimoisena tehtävänä on tuoda esiin ja aukaista viskin ympärillä pyöriviä filosofisia ongelmia. Viskiä lähestytään kirjassa useista eri lähtökohdista usean eri kirjoittajan voimin. Edustettuina ovat niin viskin historia, kokemuksellisuus kuin viskin metafysiikkakin. Esseiden "filosofisuus" vaihtelee laidasta laitaan. Osa kirjoituksista on kuin suoraan Niin & Näin -lehden sivuilta, osa taas kevyempiä pohdintoja elämän veden filosofisesta luonteesta.

 Järkyttävimmän hetken koin Ian Buxtonin Provenance and Authenticity: The Dual Myths of Scotch -esseen parissa. Buxton on esseessään käsitellyt viskiä lähes samoin sanakääntein ja käyttänyt myös samoja esimerkkejä kuin minä omissa viskifilosofisissa blogikirjoituksissani. Muutama muukin essee herätti sen verta paljon ajatuksia, että mielessä kävi kommentaarien kirjoittaminen tähän blogiin. Hedelmällinen tapa avata kirjan tekstejä olisi myös lukupiiri, jossa yhden esseen nostamista kysymyksistä keskusteltaisiin viskilasin äärellä. Ihana kirja!

Vaikka filosofia ei muuten kiinnostaisi, kannattaa jokaisen viskinystävän harkita vakavasti kirjan hankkimista käsiinsä. 20 eri aiheita käsittelevän esseen joukosta löytyy myös kevyempää luettavaa, eikä se raskainkaan tavara mitään Hegeliä tai Heideggeriä ole, vaikka ensin mainittua yhden esseen verran käsitelläänkin. Hyvä englanninkielentaito ja pari dramia viskiä on kaikki, mitä tämän teoksen kanssa seurusteluun tarvitsee.

Loppuun vielä blogivinkki, joka sivuaa myös yhtä kirjan kantavista aiheista - viskinmaistelua. http://vaarinmaisteltu.blogspot.fi/

Viskikirjallisuutta: Suuri Viskikirja

Joulupukki toi minulle Suuri Viskikirja nimisen teoksen, josta olen aikonut kirjoittaa jo pitkään. Otetaan nyt vahinko vihdoin takaisin.

Kirjaa "arvostellessa" pitää aina miettiä kirjan kohderyhmää. Gavin D. Smithin ja Dominic Roskrown kirjoittama Suuri Viskikirja yrittää selkeästi tavoittaa viskinharrastajien koko kirjon. Se mainostaa esipuheessaan olevansa "kaikkien aikojen yksityiskohtaisin ja ennen näkemättömän laajaan tutkimustyöhön perustuva kirja maailman tislaamoista ja niitä pyörittävistä ihmisistä." Paljon luvattu, mutta katsotaan, onko lupauksissa mitään perää.

Visuaalisesti erittäin näyttävä kirja alkaa sen ehdottomasti heikoimmalla osalla. Minulla oli suuria vaikeuksia saada johdantoa luettua alusta loppuun. Tekstiin sisään tehdyt lihavoinnit keskeyttivät ikävästi lukemisen ja suurin osa niistä on mielestäni täysin irrelevantteja. En ole kirjojen tekemiseen perehtynyt, joten en kommentoi keneen syyttävä sormi pitäisi osoittaa, mutta lihavoinnit ovat joka tapauksessa erittäin epäonnistunut ratkaisu. Lisäksi runsaat lainaukset saavat johdannon tuntumaan enemmänkin Facebook-seinältä kuin tietokirjalta.

Sinänsä johdanto ottaa mukavan erilaisen näkökulman viskiin ja sen valmistukseen. Siinä ei paasata yhtä totuutta, vaan asioista kertomaan on koottu eri puolilta maailmaa viskiammattilaisia, jotka antavat oman mielipiteensä asioista. Muun muassa viskin alkuperää koskeva luku on suorastaan hulvatonta luettavaa. Macmyran markkinointipäällikkö Lars Lindenbergin teoriat viskin alkuperästä ovat kuin gööttiläistä historiankirjoitusta parhaimmillaan.

Loppu kirja on jaettu viskinvalmistusalueiden mukaisiin päälukuihin. Yhtä tislaamoa ja sen viskejä esittelevät kappaleet ovat kuin oma näkemykseni hyvästä blogikirjoituksesta: niissä kerrotaan lyhyesti tislaamon historia, esitellään muutama viski ja yleensä kommentoimaan on saatu vielä joku tislaamon toimintaan omakohtaisesti perehtynyt ammattilainen. Noteja on tarjolla vähän eli niiden perässä juoksevien kannattaa rahaansa satsata esimerkiksi Whisky Bibleen tai kirjoittaa googleen "whisky notes". Muuten kirja antaa todella kattavat perustiedot tislaamoista ja yleensä vielä jotain ekstraa päälle.
 
Lopusta löytyvä Jarkko Nikkasen kirjoittama suomalaisia tislaamoja esittelevä osuus on myös hyvä. Muistaakseni Teerenpelin ja Beers Hunter'sin tislaamoesittelyt löytyvät myös Viskiatlas-teoksesta. En ole näiden kahden kirjan tislaamoesittelyjä päässyt vertaamaan, joten en osaa kommentoida, tuoko Nikkanen jotain uutta lukijoidensa ihmeteltäväksi.

Kustantajasta johtuen en voi olla vertaamatta kirjaa myös Dorling Kindersleyn 2009 julkaisemaan World Whisky -teokseen. Teos on suomennettu nimellä Maailman viskit - 701, joita on nautittava edes kerran eläessään. Suuri viskikirja ei kyseisen teoksen omistajille mielestäni kovin paljoa uutta tarjoa. Jos puolestaan on hankkimassa ensimmäistä yleisteosta viskistä, on Suuri Viskikirja paras suomenkielinen vaihtoehto markkinoilla.

Kolme pannua keisareiden teetä

St. Michaelin bourbon-tastingin peruunnuttua lohdutin itseäni uhraamalla varastojeni viimeisen Luo Han Quo -hedelmän ja keittämällä kolme kannua erinomaista teetä. Seuraavassa pieni raportti tapahtuneesta.

Ookko pannu?

Teelaaduista rakkaimmasta ei omalla kohdallani tarvi keskustella. Teetiileksi ladottu Pu-erh räjäytti aikoinaan Liptonin Yellow Labeliin tottuneet makunystyräni. Makua voi kuvailla monella tavalla. Termit navetta, kalanruoka, maa ja rehellinen paska ovat tuttuja kuvauksia tästä keisareiden teestä. Herkku ei ole herkku, jos se ei jaa mielipiteitä, ja kaikkeen oikeasti hyvään pitää totutella. Pu-Erh on teelaatujen aatelia.

Mitä on Pu-Erh? Yksinkertainen vastaus on, että se on Yunnanin maakunnassa tietyntyyppisestä teepuulajikkeesta poimittua teetä. Perinteisesti Pu-erh ladotaan teetiiliksi ja se on aidosti fermentaation avulla kypsyvä teelaatu. Pu-erhiä valmistetaan myös muissa muodoissa, kuten tällä kertaa maisteltavina olevat vihreä ja valkoinen Pu-erh osoittavat.


Teestä liikkuu paljon erilaisia uskomuksia ja olen saanut teestä hyvin ristiriitaista tietoa eri lähteistä. Tämän vuoksi en ala sen enempää Pu-erhin valmistusprosesseista luennoimaan. Englanninkielisen Wikipedian antama kuva Pu-erhistä on minun näkemistäni järkevin. Käykäähän tarkastamassa ja muodostamassa oma mielipiteenne.

Vasemmalta oikealle: Valkoinen, kiekonpala ja vihreä. Etualalla Luo Han Quo.

Tällä kertaa pannuun pääsi pala Kaakkois-Aasian toivioretkeltä mukaan tarttuneesta Pu-erh-kiekosta kera Luo Han Quo -hedelmän. Pidän tätä teenjuonnin Rolls Roycena, Port Elleninä ja Zlatan Ibrahimovicinä - taivaallisen hyvää siis! Kahdessa muussa pannussa majailivat valkoinen Pu-erh "White Pu-Erh Moonlight" ja vihreä "Pu-Erh Lao Mao Cha", molemmat rovaniemeläisestä Mandragorasta hankittuja. Luo Han Quo -hedelmää saa minun tietojen mukaan ainakin Hakaniemen kauppahallin vieressä sijaitsevasta Oriental Marketista. Muita jälleenmyyjiä en Suomesta ole löytänyt.

 Pu-Erh Lao Mao Cha

Huomioita: Mieto ja makea. Kevyttä ruohomaisuutta. Ihanan raikas. Etiketin mainostama ruusunmarja myös havaittavissa. Loistava! Vertaisin viskimaailmassa esimerkiksi johonkin kevyen kukkaiseen lowlanderiin.
 

White Pu-Erh Moonlight

Huomioita: Edellistä huomattavasti vahvempi. Hunajaa. Tuntuu pyöreämmältä ja pehmeämmältä kuin vihreä serkkunsa. Tuhdimpi eikä ollenkaan niin raikas kuin Lao Mao Cha. Jatketaan typerää viskeihin vertaamista ja todetaan makuprofiilin täyteläisyyden ja hunajaisten vivahteiden vertautuvan hyvin esimerkiksi Balvenien tisleisiin.

Pu-erh kiekko + Luo Han Quo

Huomioita: Vahvempaa kuin suodatinkahvi. Maanläheinen, turpeinen makuprofiili. Luo Han Quon makeus taittaa ärhäkkyyttä ja tuo lähes täydellisyyttä hipovan pähkinäisen aromin hauteeseen. Kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan, myös tummasuklaa ja kahvipapu leikkivät kielellä. Parasta juomaani teetä. Kaikessa äärimmäisyydessään vertaisin esimerkiksi härskeimpiin Octomore-kokeiluihin.

Loppuun vielä pieni sana hauduttamisesta. Avain hyvään teehen on oikea hauduttaminen. Erityisesti vihreät ja valkoiset teelaadut kärsivät liiasta hauduttamisesta ja muuttuvat nopeasti kitkeriksi, lähes juomakelvottomiksi litkuiksi. Siksi tämän kaltaista teetä varten on hyvä olla kannu, josta lehdet voi nostaa pois. Isot pojat kertoivat, että ns. Gaiwan olisi teen hauduttamiseen paras. Itse en ole moista härpäkettä päässyt testaamaan, mutta ostoslistalta sellainen jo löytyy. Kiekosta napattua Pu-erhiä ei minusta voi liikaa hauduttamalla pilata, joten se saikin kunnian hautua isoäidiltä perityssä keraamisessa pannussa. Made in USSR!

Älkää ostako käyttämääni Arabian teekannua. Kuvassa oikealla oleva siivilä ei pidä teelehtiä sisällään vaan ruikkii niitä juoman sekaan.

Herman's Distillery - Hermannin Viinitilan viskiprojekti pähkinänkuoressa

Pari viikkoa sitten törmäsin uutiseen Hermannin Viinitilan viskistä. Google tarjosi asiasta niin vähän tietoa, että päätin ottaa puhelimen käteen ja soittaa Hermannin viinitilan tuotekehittelystä vastaavalle Timo Kettuselle.

Idea viskin valmistukseen Hermannin Viinitilalla lähti, kuten kaikki hyvät ideat, muutaman terävän pään yhteentörmäyksestä. Itä-Suomen viskipiireissä vaikuttavat Taposen veljekset olivat saaneet Kettusen innostumaan viskistä ja sen tekemisestä. Asiaan vaikutti myös lähes tyhjän panttina seisonut kolonnitislain, joka oli aikoinaan hankittu heledemäviinan valmistusta varten. Tämä eliksiiri ei ollut kuitenkaan suomalaiseen makuun ollut, ainakaan siinä määrin, että sen valmistamista olisi kannattanut jatkaa. Idea plus tuotekehittelyyn sopiva välineistö oli helppo laskutoimitus ja pian ensimmäiset Tekes-rahoitteiset kokeiluerät porisivat tislaimessa.

Sveitsistä tislausoppinsa saanut Kettunen kehuu kolonnitislaintaan oivaksi kokeilulaboratorioksi. Hermannin viinitilan kolonnitislain taipuu kolonnitislauksen lisäksi myös, jos oikein ymmärsin, perinteiseen pannutislaamiseen. Tämä mahdollistaa mielenkiintoisia kokeiluja, ja pannusta tynnyriin onkin päätynyt jo lähes 30 erilaista tislettä. Variaatiota on haettu niin mäskäyksestä, leikkauksista, tislausmenetelmistä kuin kypsytyksestäkin.

Tynnyripolitiikka on Hermannin Viinitilalla suuressa osassa. Koetynnyreiden koot vaihtelevat 30 ja 200 litran välillä. Myös eri puutyypit ovat hyvin edustettuina. Kettunen toteaa viskiä päätyneen ainakin bourbon-, oloroso sherry- ja portugalilaisiin New Oak -tynnyreihin. Kypsytyksen suhteen apua haetaan Hermannin viinitilan pitkäaikaisesta kumppanista, Valamon luostarista. Luostarin viinikellarit tarjoavat Kettusen mukaan erinomaiset olosuhteet viskin kypsymiseen. Muuten Valamon rooli on vielä projektissa auki. Tämän hetken suunnitelmien mukaan viskiä tullaan tulevaisuudessa myymään "Herman's Distillery" nimen alla. Kuten nimestä käy ilmi, juuriaan ei viinitila ole unohtamassa: Herman oli toinen alkuperäisen Valamon luostarin perustajista.

Tekesin antama rahoitus estää tuotteen myynnin, joten nyt tislattavat erät ovat täysin tuotekehittelyn ehdoilla tehtyjä kokeiluja. Kettunen visioi tulevaisuutta ja toivoi tuotekehittelyn johtavan muutamaan niin laadukkaaseen mallasviskiin, että täysimittainen tislaustoiminta voitaisiin laittaa vireille. Jo tällä hetkellä tislauspannu porisee Ilomantsissa lähes täydellä volyymillä, joten mistään puuhastelusta ei ole kyse. Kettusen mukaan varastossa on tällä hetkellä "jo tuhansia" litroja viskiä kypsymässä. Pidämme sormia ristissä, että näistä koe-eristä kuoriutuu uusi suomalainen mallasviski viskinystäviä ilahduttamaan.Kettunen pitää kuitenkin jalat maassa: "Nöyrä tulee olla. Valmis tuote puhukoon sitten puolestaan."

Kysyin lopuksi tislaamon mahdollisista suomalaisuuteen liittyvistä erikoisuuksista, esimerkkinä Glenfiddichin tuleva "Cask of Dreams Nordic" -pullote. Suoraan kysymykseen Kettunen vastaa myöntävästi, mutta toteaa yksityiskohtien olevan salaisuus. Jännittävää!

Glenfiddich Virtual Distillery Tour

VYS järjesti tänään tiistain 26. maaliskuuta St. Michaelissa Brand Manager Timo Laurilan vetämän Glenfiddich "Virtual distillery tourin". Epäröin pitkään paikalle menoa, koska Glenfiddich ei suosikki tislaamoihini lukeudu. Sunnuntaina kuitenkin liha oli heikko ja sähköposti St. Michaelin lähti matkaan.

Kerrotaan aluksi ne negatiiviset tuntemukset, koska positiivisiin meininkeihin on kiva lopettaa. Ensiksikin pitkä miinus tulee tiedotuksesta. VYSsin tiedotteessa oli eri kattaus kuin paikan päällä lyötiin lasiin. 21-vuotiaan tilalta oli tarjolla 19-vuotiasta Age of Discovery -sarjan madeiraversiota. Tämä oli suuri pettymys, sillä juuri kyseisen viskin olen maistanut, omaan suuhuni huonosti sopivaksi todennut ja halusin antaa Glenfiddichille vielä mahdollisuuden näyttää kyntensä. St. Michaelin lähettämässä tekstiviestissä viskit olivat toki oikein, mutta luotin tiedotuksen kultaisen säännön mukaan uusimpaan tietoon, joka osoittautui virheeksi. Tämän vuoksi itse viskit jäivät ennakko-odotuksiin nähden selvästi miinuksen puolelle. Teknisten vaikeuksien vuoksi myös itse "Virtual distillery tour" jäi kokematta, mutta pidän tätä vain hyvänä asiana, sillä kuvamateriaalia osaan googlettaa itsekin.

Tilityksen jälkeen ne positiiviset asiat.  Laurila veti tastingin asiallisesti läpi ja oli napannut mukaansa monenlaista tilpehööriä, jolla esitys sai mukavasti eloa. Pöydissä kiersi mm. mallastettua ohraa, pala turvetta ja muki Glenfiddichin new makea. Erityisesti viimeinen jäi positiivisesti mieleen. Harvoin näitä pääsee maistamaan, eikä se "pontikan" maku nyt niin paha ollut. Hedelmäinen ja raikas, sanoisin.

Viskipuolella mainostettu yllätyspullote oli 15-vuotias tynnyrinvahvuinen New Oak, jota käytetään osana 15-vuotiasta solera reserveä. Tätä maistettua tuli hinku päästä maistamaan myös muita soleran ainesosia. Mielenkiintoista litkua. Lopuksi korruptiolahjana jaettiin osallistujille myös "Whisky Game" tietovisa. Olin harkinnut pelin hankkimista jo pitkään, mutta tällä kertaa odottaminen näytti kannattavan. Miksi ostaa tänään sellaista, minkä saat huomenna "ilmaiseksi"?

Koko kattaus:
12yo
15yo
18yo
19yo Age of Discovery (Madeira)
15yo CS New Oak

Yhteenvetona tapahtuma oli kuitenkin positiivinen. Odotin koko päivän, että pääsen mestoille ja lähdin hymyissä suin pois. Näitä lisää, todenmukaisessa tiedotuksella, kiitos.

Turpeinen uutiskatsaus

En ole viskihommia Ardbeg Roadshown jälkeen paljoa miettimään, joten otetaan vahinkoa takaisin parin pienen huomion kera. Tällä kertaa analyysissä viime viikkojen uutistarjona.

Valamon luostarissa tehdään viskiä! YLE uutisoi maanantaina, että Valamon luostarissa suunnitellaan yhdessä Hermannin Viinitilan kanssa viskin tekoa. Tämä tuli itselle aivan puskista. En ole mitään huhua moisesta kuullut, vaikka suht aiktiivisesti ainakin suomalaista viskiskeneä seuraan. Kertokaa ihmiset ihmeessä lisää, jos tietoa löytyy.

Tänään saimme nauttia myös kehysriihen tuloksista. Meitä viskinjuojia näytetään rankaistavan taas, sillä alkoholivero nousee yhdessä muiden ihanien haittaverojen kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että viskinpuutteessa on yhä kalliimpaa syödä suklaata suruunsa. Vakavasti ottaen tämä tarkoittaneen aktiiviharrastajan kannalta siirtymistä yhä vahvemmin "virtuaalisen viinaralliin". Helsingin Sanomien haastattelema panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa ehtikin jo kommentoimaan päätöstä:

"Tässä tehdään veropolitiikkaa Viron eduksi"

Hyvin kaksijakoinen uutisviikko siis takana.

P.S. VYS järjestää St. Michaelissa ensi viikon tiistaina Glenfiddich tastingin klo 19:00. Tarjolla 12yo, 15yo, 18yo, 21yo sekä mystinen "yllätyspullote tynnyrivahvuisena". Käykäähän katsastamassa.

Ardbeg Roadshow St. Michaelissa

Oulussa on VYS:sin toimesta vuoden vaihteen jälkeen alkanut ohjattu, kaikille avoin tasting-toiminta. Ensimmäinen Douglas Laing -setti jäi välistä, joten Ardbeg Road Show nimikkeellä kulkevaan Ardbeg/Glemorangie maisteluun oli paikalle päästävä. Vaikka kattaus oli suhteellisen tuttu viskien osalta, oli paikalla muita virikkeitä, kuten Ardbeg Ambassador Jarkko Nikkanen. Ja tietysti paljon samanhenkisiä ihmisiä!

Kattauksena oli Glenmorangie Original ja Ealanta sekä Ardbeg TEN, Uigeadail ja Corryvreckan. En sen tarkempia muistiinpanoja viskeistä tehnyt vaan keskityin kuuntelemaan Jarkon höpinöitä ja nauttimaan yhdestä Suomen parhaan viskibaarin, St. Michaelin, tunnelmasta. Tunnelma oli itseasiassa niin hämyinen, että ei ainakaan minun pokkari taipunut julkaisukelpoisiin valokuviin. Mainittakoon viskeistä sen verran, että Glenmorangien Original maistui todella hyvältä ja tänä iltana se oli itselle se suunmyötäisin tuote. Artuista vanha suosikki Corryvreckan vei muita kuin lasta valjaissa.

Jarkko veti tastingin rautaisella ammattitaidolla ja huomio hyvin yleisöstä tulleet kysymykset, joiden taso heitteli aivan aloittelijatason kysymyksistä aina TENin L-koodeihin. Eräs täysin uusi juttukin tuli vastaan. Nikkanen esitteli muistaakseni Robert Hicksiltä oppimansa metodin viskin maisteluun. Tässä "Hicksin metodissa" viskiä otetaan siemaus suuhun, jonka jälkeen, viskin vielä ollessa suussa, otetaan pieni huikka vettä perään. Tällä saadaan sama efekti kuin veden lisäämisellä lasiin. Testasin metodia Corryvreckanin kanssa, jonka kanssa se ei ainakaan minusta viskielämystä parantanut. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen metodi.

Kaiken kaikkiaan tastingista jäi hyvä mieli. Tänään Ardbeg Roadshow rantautuu entiseen kotikaupunkiini Rovaniemelle. Käykäähän Olivers Cornerista kysymässä vieläkö mukaan mahtuun. 26.3. on sitten Oulussa Glenfiddichin vuoro. En itse tislaamon suuri fani ole, joten pitää katsoa tulenko paikalle.

***

Loppuun pieniä huomioita, mitä viskimaailmasta on tullut viime viikon aikana tehtyä. Areenassa on kuunneltavissa Yle Ykkösen Hienostelua -ohjelmasarjan viskijakso. Luvassa klassista musiikkia, ihanan hidasta journalismia ja käsittämättömän laadukas viskikattaus. Kuuntelemaan pääsee klikkaamalla tästä.

Toinen huomio liittyy kirjallisuuteen. Kävin kirjastosta hakemassa lainaan Martti Häikiön Alkon historia -nimisen teoksen ja selailin kursiivisesti läpi viskiviittauksia etsien. Alla pari mielenkiintoista faktaa:

"Kieltolain päättymisen jälkeen 1932 Alkon aloitettua toimintansa oli sen valikoimassa 16 erilaista  viskiä. Näiden viskien nimiä ei kirjassa mainittu, mutta lähdeviittestä löytyy alkuperäislähde asiasta enemmän kiinnostuneille: Vähittäismyyntihinnasto N:o 1, Hotelli- ja ravintolamuseon arkisto."

"Mäntsälän kapinan pelättiin vaikuttavan markan arvoon ja riski valuutta-arvon heittelyistä haluttiin jättää myyjän harteille. Ensimmäinen markoilla käyty ulkomailta tehty alkoholiostos oli jättimäinen 67 200 pullon viskitilaus The Distillers Companyltä 5.3.1932. Häikiön mukaan tämä on edelleen yksi suurimpia yksittäisiä kauppoja, joita Alko on tehnyt."

"Jaloviinan kanssa samana vuonna 1932, lanseerattiin markkinoille myös leikattu viski, eli Viski-viina. Tästä herkusta ei kuitenkaan tullut Jaloviinan kaltaista hittiä ja tuote vedettiin markkinoilta 1941."

Lisää epämääräistä faktaa ja rautaista historiaa rakkaasta pitkäripaisestamme: Martti Häikiö: Alkon historia. Otavan kirjapaino, 2007.