Joulukuu meni viskinmaistelun kannalta hiukan ohi, mutta otamme tammikuussa takaisin. Tontut kertoivat, että kuusen alta pitäisi ainakin yksi viskipullo löytyä. Lisäksi vuoden vaihteen jälkeen alkaa viskinystävien todellinen joulunodotus, kun Uisge 2013 lähestyy. Uusi vuosi on myös oiva tilaisuus liittyä erilaisiin harrasteryhmiin ja yhdistyksiin. Nähtäväksi jää, saako allekirjoittanut tämän suhteen asioita eteenpäin.
Just peat it toivottaa lukijoilleen savuista joulua ja sherryistä uutta vuotta!
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
torstai 29. marraskuuta 2012
Tie viskipikkujouluihin - Viskilöylyt with Richard Patersson
Sauna on suomalaisille pyhä paikka. Siellä on synnytetty, hoidettu sairauksia ja tehty ulkopolitiikkaa. Vielä oma äitini on ikäluokkaa, joka on ensimmäiset itkunsa saunassa päästänyt. Vanhan sanonnan mukaan jos sauna, viina ja terva eivät auta, on tauti kuolemaksi. Tukkikämppien kirjoittamattomaan etikettiin kuului kaksi asiaa: nukkuvaa miestä ei saa herättää eikä saunassa saa puhaltaa niskaan. Toisen maailmansodan aikaista suomalaissotilaiden hyvää terveydentilaan on selitetty kenttäsaunojen suomalla hygienialla.
Saunominen on aina ollut myös ainutlaatuinen sosiaalinen tapahtuma. Etiketit, tittelit ja vallan symbolit on riisuttu vaatteiden mukana pukuhuoneeseen. Saunassa on voitu puhua asioista, joista muuten ei puhuta. Itselle saunomisen tärkein funktio on juuri tässä. Kuumasta en ole liiemmin koskaan pitänyt ja usein illanistujaisissa hörpin olutta juuri alalauteen puolella. Sosiaalisessa mielessä saunominen muistuttaa paljon hyvän viskin nauttimista. Silloin ei katsota kelloa eikä sanota pahaa sanaa paikallaolijoista. Tilanteeseen kuuluu tietty hiljainen arvokkuus ja kunnioitus rituaalia kohtaan.
Niin kuin kaikkiin hyviin juhliin, myös viskipikkujouluihin kuuluu oleellisena osana saunominen. Koska viskin nauttiminen saunassa ei tuntunut hyvältä idealta, piti saunaan keksiä jotain muuta ohjelmanumeroa. Jokainen on varmasti jossain elämänvaiheessa kokeillut oluen heittämistä kiukaalle. Miksi ei siis kokeiltaisi viskiä? Ja siitä se idea sitten lähti.
Testissä oli blogissa aiemmin esitellyt Balblair 97 ja Yamazaki 10yo. Kokeilimme erilaisia sekoitussuhteita veden kanssa ja huomasimme viskin voiman myös saunassa: tuoksu puskee lähes minkä tahansa vesimäärän läpi. Ja minkä tuoksun se tarjosikaan! Erityisesti Balblair 97 noin neljän sentin annoksina löylyvesiämpäriin oli kuin lottovoitto ja suihinotto samaan aikaan: taivaallista. Makean hunajainen mallas täytti saunan ja ainakin me olimme vakuuttuneita. Yamazaki toimi hiukan heikommin, mutta hyvät tuoksut sekin antoi. Aiemmin olen kokeillut Glenfiddichin 15-vuotiasta, joka antoi sekin oivat tammiaromit löylyjen jatkeeksi. Vaikka ajatus saattaa viskin tuhlaukselta tuntua, suosittelen kokeilemaan!
***
Jossain vaiheessa pikkujouluiksi kutsutut bakkanaalit päätyvät, varsinkin pienellä porukalla, Youtube-videoiden katseluun. Mitä viski-ihmiset katsovat kyseisestä videopalvelusta? Jossain vakavampihenkisessä tilaisuudessa verkkokalvoilla olisi voinut tanssia vaikkapa Ralfyn vierailu Springbankin tislaamolla, mutta ei pikkujouluissa. Ainakin itselleni suurimpia naurunpyrähdyksiä on aiheuttanut viskivideoiden saralla mies nimeltä Richard Patersson. Whyte & Mackayn master blender on rautaisen ammattitaidon lisäksi todellinen supliikkimies. Videot ovat jotain opetusvideon ja stand-up komiikan välimaastosta ja saavat suupielet ylöspäin, jopa ilman viskin suomaa arvostelukyvyn laskua. Alla muutama esimerkkilinkki:
How to Drink Whisky like a Sir?
How to taste Whisky with Richard Patersson
Ainakin omassa tuttavapiirissä Paterssonin lausahdukset ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Hänen viisaisiin sanoihinsa on hyvä lopettaa myös viskipikkujouluja käsittelevä sarjani. Ensi kerralla jotain ihan muuta!
"Six times I've ruined my Whisky. Six times!"
-Richard Patersson
Saunominen on aina ollut myös ainutlaatuinen sosiaalinen tapahtuma. Etiketit, tittelit ja vallan symbolit on riisuttu vaatteiden mukana pukuhuoneeseen. Saunassa on voitu puhua asioista, joista muuten ei puhuta. Itselle saunomisen tärkein funktio on juuri tässä. Kuumasta en ole liiemmin koskaan pitänyt ja usein illanistujaisissa hörpin olutta juuri alalauteen puolella. Sosiaalisessa mielessä saunominen muistuttaa paljon hyvän viskin nauttimista. Silloin ei katsota kelloa eikä sanota pahaa sanaa paikallaolijoista. Tilanteeseen kuuluu tietty hiljainen arvokkuus ja kunnioitus rituaalia kohtaan.
Niin kuin kaikkiin hyviin juhliin, myös viskipikkujouluihin kuuluu oleellisena osana saunominen. Koska viskin nauttiminen saunassa ei tuntunut hyvältä idealta, piti saunaan keksiä jotain muuta ohjelmanumeroa. Jokainen on varmasti jossain elämänvaiheessa kokeillut oluen heittämistä kiukaalle. Miksi ei siis kokeiltaisi viskiä? Ja siitä se idea sitten lähti.
Testissä oli blogissa aiemmin esitellyt Balblair 97 ja Yamazaki 10yo. Kokeilimme erilaisia sekoitussuhteita veden kanssa ja huomasimme viskin voiman myös saunassa: tuoksu puskee lähes minkä tahansa vesimäärän läpi. Ja minkä tuoksun se tarjosikaan! Erityisesti Balblair 97 noin neljän sentin annoksina löylyvesiämpäriin oli kuin lottovoitto ja suihinotto samaan aikaan: taivaallista. Makean hunajainen mallas täytti saunan ja ainakin me olimme vakuuttuneita. Yamazaki toimi hiukan heikommin, mutta hyvät tuoksut sekin antoi. Aiemmin olen kokeillut Glenfiddichin 15-vuotiasta, joka antoi sekin oivat tammiaromit löylyjen jatkeeksi. Vaikka ajatus saattaa viskin tuhlaukselta tuntua, suosittelen kokeilemaan!
***
Jossain vaiheessa pikkujouluiksi kutsutut bakkanaalit päätyvät, varsinkin pienellä porukalla, Youtube-videoiden katseluun. Mitä viski-ihmiset katsovat kyseisestä videopalvelusta? Jossain vakavampihenkisessä tilaisuudessa verkkokalvoilla olisi voinut tanssia vaikkapa Ralfyn vierailu Springbankin tislaamolla, mutta ei pikkujouluissa. Ainakin itselleni suurimpia naurunpyrähdyksiä on aiheuttanut viskivideoiden saralla mies nimeltä Richard Patersson. Whyte & Mackayn master blender on rautaisen ammattitaidon lisäksi todellinen supliikkimies. Videot ovat jotain opetusvideon ja stand-up komiikan välimaastosta ja saavat suupielet ylöspäin, jopa ilman viskin suomaa arvostelukyvyn laskua. Alla muutama esimerkkilinkki:
How to Drink Whisky like a Sir?
How to taste Whisky with Richard Patersson
Ainakin omassa tuttavapiirissä Paterssonin lausahdukset ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Hänen viisaisiin sanoihinsa on hyvä lopettaa myös viskipikkujouluja käsittelevä sarjani. Ensi kerralla jotain ihan muuta!
"Six times I've ruined my Whisky. Six times!"
-Richard Patersson
maanantai 26. marraskuuta 2012
Tie viskipikkujouluihin - Kahta en vaihda
Tie viskipikkujouluihin -sarjan toisessa osassa tarkastelen pikkujoulujen muuta tarjontaa jo esitellyn viskikakun lisäksi. Ensimmäisenä on näistä syytä esitellä juomapuoli. Jätän tällä kertaa viskipuolen huomiotta, sillä tarjolla olleisiin tisleisiin tullaan myöhemmin palaamaan yksityiskohtaisempien arvioiden kera. Sen sijaan tarjolla olleet jouluoluet on syytä mainita parilla sanalla.
En ihan aikuisten oikeasti osaa maistella oluita. Siksipä mitään syväanalyysiä tarjolla olleista ohrapirtelöistä on turha odottaa. Tarkoituksena oli lähinnä käydä läpi muutama Alkon jouluoluthyllyn paikalla olleille ennestään tuntematon tapaus. Lista näytti seuraavalta: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, BrewDog Hoppy Xmas, Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer ja Ayinger Winter-Bock.
Nelihenkisen raadin äänet jakaantuivat tasa 2-2 Ayinger Winter-Bockin ja BrewDogin Hoppy Xmassin välille. Molemmat hyviä, mutta todella erilaisia. Tämä kirvoittikin miettimään jouluoluen syvintä olemusta. Mikä tekee oluesta jouluoluen? Oluista vain yksi mainostaa itseään suoraan jouluoluena, muiden sattuessa vain löytymään Alkon jouluoluthyllyltä. Onko jouluolut jotenkin suomalainen traditio, kun muualla juodaan talvella vain hiukan erilaista kaljaa, kuten Ayinger WINTER-bockia. Onko kyseessä vain jälleenmyyjien markkinointitemppu? Esimerkiksi Gouden Carolus Cuvee Van De Keizeria valmistetaan vain 24. helmikuuta eikä koko oluella ole mitään tekemistä joulun kanssa. Juomasta kannattaa katsoa arvio vaikka täältä. Joku olutperinteitä tunteva saa selventää asiaa, jos tietoa on jaettavaksi asti.
Olutta mielenkiintoisempaa oli päästä maistamaan ystävän tekemää herkullista viskisinappia. Pimeässä, lumettomassa talvi-illassa makkaran ja grillitassujen grillailu osoittautui kaiken hehkutuksen arvoiseksi. Preferenssinä toimivat Turun Punainen ja nyt unholaan painunut Maillen Dijon -variaatio. Alla resepti, niinkuin se minulle kerrottiin:
"Viskisinappiohje:
Keltainen peltirasia sinappijauhetta (~2.5dl)
En ihan aikuisten oikeasti osaa maistella oluita. Siksipä mitään syväanalyysiä tarjolla olleista ohrapirtelöistä on turha odottaa. Tarkoituksena oli lähinnä käydä läpi muutama Alkon jouluoluthyllyn paikalla olleille ennestään tuntematon tapaus. Lista näytti seuraavalta: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, BrewDog Hoppy Xmas, Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer ja Ayinger Winter-Bock.
 |
| Jouluoluet rivissä. |
Olutta mielenkiintoisempaa oli päästä maistamaan ystävän tekemää herkullista viskisinappia. Pimeässä, lumettomassa talvi-illassa makkaran ja grillitassujen grillailu osoittautui kaiken hehkutuksen arvoiseksi. Preferenssinä toimivat Turun Punainen ja nyt unholaan painunut Maillen Dijon -variaatio. Alla resepti, niinkuin se minulle kerrottiin:
 |
| Herkkua koko purkki! |
Keltainen peltirasia sinappijauhetta (~2.5dl)
~ 2-2.5 dl sokeria
~3 dl kuohukermaa
3 munaa
~1/4 dl etikkaa
~3-4 cl viskiä (Laphroaig Triple Wood testattu hyväksi)
~3-4 cl viskiä (Laphroaig Triple Wood testattu hyväksi)
1. Kuivat
aineet sekoitetaan keskenään
2. Lisätään kerma, munat, etikka ja viski
3. Sekoitetaan hyvin, ei kuitenkaan vispata.
4. Seos kaadetaan mielellään alumiiniseen tai teflonkattilaan, kuumennetaan koko ajan sekoittaen pohjasta asti - kunnes kiehahtaa muutaman kerran, on saostunut ja otetaan pois levyltä.
5. Jäähdytetään esimerkiksi ulkona yön yli, jonka jälkeen sinappi on valmista.
Mikäli seos on jäähdytyksen jälkeen liian paksua, sitä voi ohentaa vissyllä aina ennen käyttöä."
2. Lisätään kerma, munat, etikka ja viski
3. Sekoitetaan hyvin, ei kuitenkaan vispata.
4. Seos kaadetaan mielellään alumiiniseen tai teflonkattilaan, kuumennetaan koko ajan sekoittaen pohjasta asti - kunnes kiehahtaa muutaman kerran, on saostunut ja otetaan pois levyltä.
5. Jäähdytetään esimerkiksi ulkona yön yli, jonka jälkeen sinappi on valmista.
Mikäli seos on jäähdytyksen jälkeen liian paksua, sitä voi ohentaa vissyllä aina ennen käyttöä."
Itse en ole vielä ohjetta päässyt kokeilemaan, mutta lopputulos oli niin hyvää, että viimeistään jouluksi on sinapit väännettävä. Kinkun kanssa varmasti maittavaa. Sinappi oli jälleen osoitus siitä, kuinka avarakatseisuus johtaa uusiin makuelämyksiin. Viski taipuu moneksi!
tiistai 20. marraskuuta 2012
Tie viskipikkujouluihin - Whisky Cake is a Lie!
Viski on parasta hyvässä seurassa. Itselläni on ilo harrastaa viskin juontia neljän iloisen ystävän kanssa. Viime viikonloppuna järjestimme perinteiset salaseuramme pikkujoulut ja ajattelin parin postauksen verran kertoa, mitä viskinhuurteisissa pikkujouluissa voi tehdä - sen viskin juonnin lisäksi. Pikkujouluviskisuositukseni löydät tästä.
Leipominen on metkaa hommaa ja viskiystäviltäni löytyy todistetusti erinomainen viskikakkuresepti. Resepti on maku.fi sivuilta ja pääset ihailemaan sitä tästä. Kakku on todella tuhti ja iso, joten syöjiä kannattaa kutsua viljalti. Kakusta syö noin 8 miestä nälkäänsä ja voi hyvinkin riittää isompiinkin kekkereihin.
Ilmeisesti huono karmani leipomisen suhteen oli tarttunut kaveriinkin, sillä ensimmäisenä iski silmille välinevajaus. Kuivakakkuvuoka oli mystisesti kadonnut ja jouduimme turvautumaan irrotettavalla pohjalla varustettuun piirakkavuokaan. Myös keraamiset astiat olivat samassa piilossa kakkuvuoan kanssa, joten esimerkiksi suklaan sulattaminen hoitui muoviastian voimin.
Pienen taiteilun ja vastoinkäymisten jälkeen kakku saatiin kuitenkin vuokaan ja uuniin. Tässä vaiheessa oli oiva hetki tarkistaa kakkuun päätyvän viskin laatu. Tällä kertaa leipomiseen oli varattuna Yamazakin OB kymppiä. Kaverin sanoin: "perus talousviski."
Yamazaki 10yo OB
Tuoksu: Rommirusinakeksi, liköörisuklaa, tinneri.
Maku: Vahvan tuoksun jälkeen todella mitäänsanomaton ja tylsä. Paloviinaa, hentoa kukkaisuutta, mallasta. Kitkerä! Jälkimaku lyhyt.
Valitettavasti viskin päätyminen kakkuun ei harmita. Heikohko pullote, varsinkin kun 18-vuotias OB Yamazaki on mielestäni todellistä herkkua. 8 vuotta tekee näköjään ihmeitä. Kiva oli kuitenkin päästä maistamaan ja seuraamaan vierestä tisleen joutumista kakun uumeniin.
Viskin lisäämisessä kakkuun kannattaa käyttää tervettä harkintaa. Viski maistuu leivonnaisista aina läpi. Ohjeessa neuvotaan lisäämään viskiä noin desin verran, mutta me laitoimme tietysti ns. hyvän isännän lisää sen 4 senttiä. Kakun viskipitoisuus jakoi maisteluporukkamme kahtia. Osan mielestä viskiä oli liikaa, osan mielestä liian vähän. Yhtäkaikki, kakun viskin, kahvin ja suklaan muodostama pyhä kolmiyhteys oli maittava. Ehdottomasti jatkoon!
Leipominen on metkaa hommaa ja viskiystäviltäni löytyy todistetusti erinomainen viskikakkuresepti. Resepti on maku.fi sivuilta ja pääset ihailemaan sitä tästä. Kakku on todella tuhti ja iso, joten syöjiä kannattaa kutsua viljalti. Kakusta syö noin 8 miestä nälkäänsä ja voi hyvinkin riittää isompiinkin kekkereihin.
 |
| Aineet päätyivät yhteiskuvaan ennen hurmaavaa joukkoitsemurhaa. |
 |
| Muista, että suklaan joukkoon ei saa päästä vettä! |
Pienen taiteilun ja vastoinkäymisten jälkeen kakku saatiin kuitenkin vuokaan ja uuniin. Tässä vaiheessa oli oiva hetki tarkistaa kakkuun päätyvän viskin laatu. Tällä kertaa leipomiseen oli varattuna Yamazakin OB kymppiä. Kaverin sanoin: "perus talousviski."
 |
| Ajattoman tyylikäs muotoilu. |
Tuoksu: Rommirusinakeksi, liköörisuklaa, tinneri.
Maku: Vahvan tuoksun jälkeen todella mitäänsanomaton ja tylsä. Paloviinaa, hentoa kukkaisuutta, mallasta. Kitkerä! Jälkimaku lyhyt.
Valitettavasti viskin päätyminen kakkuun ei harmita. Heikohko pullote, varsinkin kun 18-vuotias OB Yamazaki on mielestäni todellistä herkkua. 8 vuotta tekee näköjään ihmeitä. Kiva oli kuitenkin päästä maistamaan ja seuraamaan vierestä tisleen joutumista kakun uumeniin.
 |
| Oikeaoppinen kostutusmetodi. |
 |
| Tämän verran jaksoi viisi raavasta miestä kakkua tuhota. |
tiistai 6. marraskuuta 2012
Pikkujoulukauden avaaja: Arran 10yo Blaufränkisch Woodfinish
Pikkujoulukausi lähestyy ja on aika miettiä sopivia pikkujoulu/jouluviskejä. Oman kokemukseni mukaan ihmiset etsivät jouluksi jotain joulun perinteisiin makuihin viittaavia makuelämyksiä myös viskeistä. Rusinat, kaneli ja mausteisuus ovat usein mainittuja ominaisuuksia puhuttaessa jouluviskistä. Yleensä tämä tarkoittaa sherrypommeja, juhlan arvokkuuden huomioiden yleensä sieltä hintahaitarin yläpäästä. Tällä kertaa esittelen hiukan erilaisen jouluviskin, Arran 10yo Blaufränkisch Woodfinishin.
Vaikka kyseessä on Arranin OB, meinasi viskistä tietoja etsiessä iskeä paniikki. Esimerkiksi Arranin kotisivuilla ei ollut mitään mainintaa tuotteesta. Kun informaatiota ei meinannut löytyä millään aloin epäillä, oliko viskiä tarjoillut ystäväni vääntänyt itse etiketin pulloon. Olematon saksan kielen taito lienee tähän suurin syyllinen, sillä veikkaisin pullon olevan vain Saksan markkinoita varten pullotettu. Olettamusta tukee se tosiseikka, että pullo on hankittu saksalaisen automarketin hyllyltä. Viskin kypsytykseen käytetty blaufränskisch-viinitynnyri on myös vahvasti saksalaisen kielialueen juttu. Hyvän tietoiskun rypäleestä löytää nautiskelijat.fi:n sanastosta, johon pääset tästä.
Arran 10yo Blaufränkisch Woodfinish
Tuoksu: Tuoksuu käyneille marjoille ja hillosokerille. Tulee mieleen kotiviinistä jäävä mäski. Muistuttaa etäisesti tyrniä.
Maku: Suutuntumaltaan kuin likööriä. Ällömakea ja sokerisen paksu. Viinimäistä hapokkuutta. Mielikuvat tyrnimarjasta, tai enemmänkin tyrnimarjahillosta vahvistuvat maussa. Makeus kuivuu jälkimaussa todella kuivaksi puuksi.
Arranin Blaufränkisch Woodfinish on ensimmäinen viski, jota en olisi ensi maistamalta viskiksi arvannut, ellen olisi pulloa etukäteen nähnyt. Todella hämmentävä tapaus. Muistuttaa todella överiksi mennyttä port-tynnyriviimeistelyä, olematta kuitenkaan mitään sinne päinkään. Itseeni tämä outolintu kuitenkin iski. Vahva tyrnimäisyys miellytti ja ainakin kahden senttilitran annos sai haluamaan lisää. Sokkona ostettavaksi en tätä kenellekään suosittele, sen verran oudosta tavarasta oli kyse.
Vaikka kyseessä on Arranin OB, meinasi viskistä tietoja etsiessä iskeä paniikki. Esimerkiksi Arranin kotisivuilla ei ollut mitään mainintaa tuotteesta. Kun informaatiota ei meinannut löytyä millään aloin epäillä, oliko viskiä tarjoillut ystäväni vääntänyt itse etiketin pulloon. Olematon saksan kielen taito lienee tähän suurin syyllinen, sillä veikkaisin pullon olevan vain Saksan markkinoita varten pullotettu. Olettamusta tukee se tosiseikka, että pullo on hankittu saksalaisen automarketin hyllyltä. Viskin kypsytykseen käytetty blaufränskisch-viinitynnyri on myös vahvasti saksalaisen kielialueen juttu. Hyvän tietoiskun rypäleestä löytää nautiskelijat.fi:n sanastosta, johon pääset tästä.
Arran 10yo Blaufränkisch Woodfinish
Tuoksu: Tuoksuu käyneille marjoille ja hillosokerille. Tulee mieleen kotiviinistä jäävä mäski. Muistuttaa etäisesti tyrniä.
Maku: Suutuntumaltaan kuin likööriä. Ällömakea ja sokerisen paksu. Viinimäistä hapokkuutta. Mielikuvat tyrnimarjasta, tai enemmänkin tyrnimarjahillosta vahvistuvat maussa. Makeus kuivuu jälkimaussa todella kuivaksi puuksi.
Arranin Blaufränkisch Woodfinish on ensimmäinen viski, jota en olisi ensi maistamalta viskiksi arvannut, ellen olisi pulloa etukäteen nähnyt. Todella hämmentävä tapaus. Muistuttaa todella överiksi mennyttä port-tynnyriviimeistelyä, olematta kuitenkaan mitään sinne päinkään. Itseeni tämä outolintu kuitenkin iski. Vahva tyrnimäisyys miellytti ja ainakin kahden senttilitran annos sai haluamaan lisää. Sokkona ostettavaksi en tätä kenellekään suosittele, sen verran oudosta tavarasta oli kyse.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Enkelten siivu Glencadam kymppiä
Aloitetaan tämänkertainen postaus elokuvasuosituksella. The Angel's Share tuli viime viikolla katsastettua ja kyseessä oli varsin mukava pätkä. Lyhyesti referoiden elokuva kertoo ehdonalaisvangista, joka ehdonalaisvalvojansa toimesta tutustuu yksimaltaisten maailmaan. Mies paljastuu todelliseksi luonnonlahjakkuudeksi viskin maistelussa ja tislaamovierailun aikana päähenkilö saa ystäviensä kanssa idean, jonka toteuttamista elokuva seuraa. Elokuva tarjoaa huumorin ja draaman lisäksi kauniita maisemia ja todella hankalasti ymmärrettävää skottimurretta. Ilman enkkutekstejä en elokuvaa suosittelisi, ellei fluentisti lontoo taivu. Ja kyllä, ainakin kaksi tislaamoa pääsee esittelemään logoaan ja tilojaan. En paljasta, katso itse.
Viskinä esittelen tällä kertaa budjettihighlanderin. Glencadamin OB kymppi oli tarttunut kaverin haaviin ulkomaan reissulta, "koska se oli halpa ja siinä luki single malt". Odotukset eivät siis olleet korkealla. Whisky Biblen selailu kuitenkin osoitti, että tislaamon tuotteet ovat ainakin Murraylle maistuneet. Kyseinen pullote oli saanut herralta huikeat 95 pistettä. Tislaamo ei ole unohtanut mainostaa tätä myöskään kotisivuillaan, joilla pääsee tutustumaan tarkemmin myös viiteen muuhun peruspullotteeseen.
Tällä hetkellä Angus Dundeen omistama Glencadam valmistaa 1,5 miljoonaa litraa tislettä vuosittain. Historialtaan Glencadam noudattaa erittäin tuttua kaavaa. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen tislaamo sulki ovensa vuonna 2000, mutta pelastettiin Angus Dundeen toimesta 2003. Kaksi vuotta myöhemmin nykyinen Glencadam single malt näki ensi kertaa päivänvalon 15-vuotiaan OB:n tullessa markkinoille.
Glencadam 10yo OB
Tuoksu: Hennon mesimäinen, mallasta ja valkopippuria.
Maku: Mausteista mallasta, lopussa hiukan suolaa. Suutuntumaltaan miellyttävän täyteläinen. Silti maultaan jotenkin liian hennon ja kevyen oloinen.
Tämä viski tippui omalta osaltani siihen kuuluisaan harmaaseen massaan. Maistelin tätä rinnakkain Balblair 97:n ja BenRiachin 16-vuotiaan kanssa ja Glencadam jäi pahasti kaksikon jalkoihin. Liian kevyt ja hento ollakseen minun kirjoissani hyvä single malt. Murrayn hämmästyttävän korkeat pisteet pistää miettimään, että jääkö itseltä jotain ymmärtämättä tämän viskin hienoudesta.
Viskinä esittelen tällä kertaa budjettihighlanderin. Glencadamin OB kymppi oli tarttunut kaverin haaviin ulkomaan reissulta, "koska se oli halpa ja siinä luki single malt". Odotukset eivät siis olleet korkealla. Whisky Biblen selailu kuitenkin osoitti, että tislaamon tuotteet ovat ainakin Murraylle maistuneet. Kyseinen pullote oli saanut herralta huikeat 95 pistettä. Tislaamo ei ole unohtanut mainostaa tätä myöskään kotisivuillaan, joilla pääsee tutustumaan tarkemmin myös viiteen muuhun peruspullotteeseen.
Tällä hetkellä Angus Dundeen omistama Glencadam valmistaa 1,5 miljoonaa litraa tislettä vuosittain. Historialtaan Glencadam noudattaa erittäin tuttua kaavaa. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen tislaamo sulki ovensa vuonna 2000, mutta pelastettiin Angus Dundeen toimesta 2003. Kaksi vuotta myöhemmin nykyinen Glencadam single malt näki ensi kertaa päivänvalon 15-vuotiaan OB:n tullessa markkinoille.
Glencadam 10yo OB
Tuoksu: Hennon mesimäinen, mallasta ja valkopippuria.
Maku: Mausteista mallasta, lopussa hiukan suolaa. Suutuntumaltaan miellyttävän täyteläinen. Silti maultaan jotenkin liian hennon ja kevyen oloinen.
Tämä viski tippui omalta osaltani siihen kuuluisaan harmaaseen massaan. Maistelin tätä rinnakkain Balblair 97:n ja BenRiachin 16-vuotiaan kanssa ja Glencadam jäi pahasti kaksikon jalkoihin. Liian kevyt ja hento ollakseen minun kirjoissani hyvä single malt. Murrayn hämmästyttävän korkeat pisteet pistää miettimään, että jääkö itseltä jotain ymmärtämättä tämän viskin hienoudesta.
tiistai 2. lokakuuta 2012
Odysseia viskitoffeen valtakuntaan - osa 2
Odysseia: seikkailu(t) , harharetki t. -retket.
yks. nom.
|
| |||||
yks. gen.
|
| |||||
yks. part.
|
| |||||
yks. ill.
|
| |||||
mon. nom.
|
| |||||
mon. gen.
|
| |||||
mon. part.
|
| |||||
mon. ill.
|
|
Lähde: Kielitoimiston sanakirja.
Pari kuukautta sitten kokeilin tehdä viskifudgea/toffeeta. Silloinen toffeereseptillä väännetty yritys oli täydellinen fiasko. Kokeilin pari viikkoa myöhemmin hommaa uudestaan, tällä kertaa tällä fudgereseptillä. Nyt aika on sen verran kullannut muistoja, että on hetki kaivaa arkistoja ja muistuttaa ihmiskuntaa yhdestä oman viskihistoriani mustista hetkistä.
Kaikki lähti mielestäni hyvin käyntiin. Resepti näytti hyvältä ja aineet sai edullisesti lähikaupasta. Viskiksi uhrasin Lapparin Quarter Caskia. Eikun fudgea tulille!
 |
| Kaakaojauhe ei halunnut kuvaan. Ja Pirkka ei ole minun sponsori! |
 |
| Mantelit saivat morttelissa kyytiä. |
 | ||
| Y U NO JÄHMETY!? |
 |
| Jos en tietäisi, väittäisin oksennukseksi. |
 |
| Bon Appetit! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)