Maisteluraportti: Springbank Wood Expressions

Viikon takaisen Springbank-iltaman muistelot jatkuvat. Ensimmäisessä osassa tutustuttiin tantrajuomiseen ja juotiin kaksi äärimmäisen hyvää viskiä. Alunperin suunnitellun maistelujärjestyksen mukaisesti loppuun oli säästetty kolme Springbankin Wood Expression -sarjan pullotetta.

Springbank 1997/2010 Claret Wood, 54,4%

Springbank 1997/2010 Claret Wood, 54,4%

Tuoksu: Tumma. Taikinaa, punaviiniä. Tuntuu nenään mattapintaiselta, jopa vähän pölyiseltä.

Maku: Tupakkaa, raikasta punaista marjaa, tanniineja. Roteva. Lämmittää kivasti.

Springbank 1996/2006 Marsala Wood, 58 %

Springbank 1996/2006 Marsala Wood, 58 %

Tuoksu: Kukkainen. Marjaa ja rommikeksiä. Mukavan makea.

Maku: Tumma. Huonekalulakkaa, jännää happamuutta. Ripaus hedelmätoffeeta ja rusinaa.

Springbank 1989/2004, Port Wood, 52,8 %

Springbank 1989/2004, Port Wood, 52,8 %

Tuoksu: Yllättävän jyväinen. Erinäisiä punaisia marjoja, vanhaa nahkaa.

Maku: Ripaus ruutia, yllättävän kuiva. Venelakkaa löytyy täältäkin. Kuivattuja hedelmiä ja marjoja.

Kaikki kolme olivat hyviä viskejä. Yksikään näistä ei ollut lähellekään niin hyvä kuin ensimmäisen setin 1996 pullotetut herkut. Vaikka kyseessä on "wood series" niin tynnyrivaikutus ei näissä ollut yhtä vahva. Myöskään tynnyreiden erot eivät nousseet odotetusti esille. 

Parhaana jäi mieleen marsala, jonka mukava kukkaisuus yhdistettynä hauskaan keksimäisyyteen oli jotain hiukan erilaista kahteen muuhun verrattuna. En silti sano, että näissä rahansa kaivoon heittäisi, jos onnistuisi jostain löytämään. Päin vastoin! Tällä kertaa pullotteet olivat vain liian kovassa seurassa.

Nootit tastingin ensimmäisestä osasta löytyvät täältä:

https://justpeatit.blogspot.com/2018/08/maisteluraportti-springbank-ja.html

Maisteluraportti: Springbank ja tantrajuominen

Viime lauantaina sain kunnian maistaa muutaman Springbankin hyvässä seurassa. Samalla lanseerattiin lisää viskisanastoa. Koulujen alkamisen kunniaksi kanssamaistelijain iloksi ja opiksi kerrottakoon:

Tantrajuominen: Oletusarvoisesti parhaan juoman jättäminen nautinnon pidentämiseksi tastingin viimeiseksi.

Historioitsijat tietävät kertoa, että jo muinaiset intialaiset tunsivat Springbankin tantrajuomispotentiaalin.

Joimme illan aikana seitsemän Springbankkia ja eräs kanssamaistelija kertoi jättävänsä yhden viskin nenän perusteella viimeiseksi. Näin saa pitkitettyä nautintoa. Yleensähän idea tai haave asiasta on nautinnollisempaa kuin itse asian saavuttaminen. Pitää nauttia matkasta ja muita latteuksia.

Springbank CV

Springbank CV, 46 %

Tuoksu: Yllättävän parfyyminen, vinopino keltaisia hedelmiä ja reilulla kädellä erilaisia mausteita.

Maku: Hedelmiä, kivasti tammea. Hyvä, roteva suutuntuma. Hiukan kääntyy makujen sillisalatiiksi.

Yllättävän hyvää. Toki täytyy myöntää, että oli viskikin niin sanotusti "maullaan". Hyvä aloitus tastingille.

Seuraavaksi sitten 18-vuotiaan Springerin kimppuun. Kyseessä siis 2009 pullotettu ensimmäinen batchi. Odotukset olivat korkealla.

Springbank 18 yo

Springbank 18 yo, 46 %

Tuoksu: Kakkua, kukkaisuutta ja hyvin selkeä maitosuklaa.

Maku: Punaisia marjoja, aivan aavistus ruutia. Isolla haukulla suoranainen suklaapommi.

Tätä viskiä kuvaavat kaksi sanaa: tasapainoinen ja hienostunut. Raadin konsensus oli, että loistava viski, mutta väärässä tastingissa. Niin robustia tykittelyä oli nimittäin luvassa että oksat pois.

Oddbinsille pullotettu manzanillakypsytelty 1996 vintage ei ollut mikä tahansa viski.

Springbank 1996 Vintage for Oddbins.

Springbank  1996/2009, Vintage for Oddbins, 55,6 %

Tuoksu: Todella tymäkkä ylikypsien hedelmien ja kuolleiden lehtien tuoksu. Rikkiä ja venelakkaa.

Maku: Ylikypsät hedelmät ja lehdet melkein mätänevät suuhun. Kuin kompostia joisi. Hiukan ipamaista happamuuttaa myös jälkimaussa. Suolaa.

Jos viskiä kuvailee sanalla "mätä" voisi luulla kyseessä olevan juomakelvottoman tuotteen. Tämä viski oli paras tänä vuonna juomani viski. Aivan helvetin hyvä. Hankkikaa, juokaa, nauttikaa.

Tämän viskin suurimmaksi ansioksi on kuitenkin luettava sen antama opetus. Ensimmäistä kertaa sain tämän tyylisten viskien makumaailman happamuuden yhdistettyä tuplaipojen happamaan katkeroon. Molempia on tullut juotua, mutta tämä yhtäläisyys on jäänyt huomaamatta. Ja parasta on se, että kyseessä on todella miellyttävä maku.

Manzanillan jälkeen maistoon viskiä samalta vuodelta, mutta fino sherry-kypsytyksellä. Milanon viskifestivaaleille vuonna 2009 pullotettu herkku siis kyseessä.

Springbank 1996 Vintage for Milano Whisky Festival

Springbank 1996/2009, Vintage for Milano Whisky Festival, 57,1 %

Tuoksu: Hiukan edellistä kevyempi, mutta samalla sivulla ollaan. Hedelmät ripauksen kuivempia ja suolaisuus enemmän esillä. Huippu nenä!

Maku: Tammisuus puskee hienosti esille, joskaan ei niin äärimmäisenä kuin manzanillakypsytyksessä. Reilusti tanniineja, eli ottaa poskeen. Kaakaota ja muita suklaanootteja.

Hieno viski, mutta jäi nyt manzanillan jalkoihin.

Näiden jälkeen siirryimme kolmen Springbankin Wood Series -pullotteen kimppuun, mutta niistä lisää maanantaina. Tätä kutsutaan tantrabloggaamiseksi.

Alkoholipolitiikka ja mojitomehujää

Vuodenvaihteessa voimaan astunut uusi alkoholilaki toi suomalaisiin päivittäistavarakauppoihin erinäisiä alkoholituotteita, joita niissä ei ollut ennen nähty. Suomen mittaushistorian lämpimimmän heinäkuun kunniaksi piti tällainen ihmeellisyys toki ottaa testiin.

Syy, miksi haluan viskiblogissa keskustella mehujäistä, ei liity mehujäihin. Alkoholijäätelö oli nimittäin yksi olkiukko, jolla alkoholilain uudistusta yritettiin viime syksynä kaataa.

Helsingin Sanomien mukaan ainakin kaksi kansanedustajaa käytti alkoholijäätelöitä argumenttina lakialoitetta vastaan. Perussuomalaisten Mika Niikko ja kristillisdemokraattien Sari Tanus saivat osakseen tämän kyseenalaisen kunnian. Pankaapa nimet korvantaakse!

Historiattomuus on tyhmyyttä

Alkoholijäätelöistä keskustelu risoo minua useastakin syystä. Yksi on se, että ihminen ei näytä oppivan historiasta mitään. Elokuvat, musiikki ja uusimpana tietokonepelit ovat käyneet saman argumenttimyllyn läpi.

Tietokonepelit ovat näistä ehkä paras esimerkki. Jostain syystä asiasta tietämättömillä on tietokonepelien että jäätelöiden suhteen ennakkoluulo, että ne ovat ainoastaan lapsille tarkoitettuja asioita. Muun muassa Australiassa ja Saksassa tietokonepelien sensurointia perusteltiin nimenomaan lasten suojelemisella, koska ajatus pelaavasta aikuisesta ei mahtunut päättäjien kalloon.

Nykyään pelit ovat valtavirtaa. Onneksemme kaupoista löytyy aikuisille kuluttajille suunnattuja pelejä, jotka ovat alle 18-vuotiailta kiellettyjä. Alkoholijäätelöiden kohdalla tullaan käymään samanlainen moraalinen vääntö, kunnes ihmiset pikku hiljaa ymmärtävät, että kyllä, kaikki jäätelöt eivät ole lapsille.

Tähän liittyy toinen harmituksen aihe Niikkon ja Tanuksen argumentoinissa. Alkoholijäätelöt, kuten kaikki alkoholituotteet, ovat kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Tätä valvotaan, se on hyvä asia ja näin kuuluukin olla. Kyseessä ei ole porttihuume keskiketterään eikä kukaan täysjärkinen lapsi edes halua yli kahden euron hintaista mojitomehujäätä, jos samalla rahalla saa paketin amppareita.

Sitten sen jätskin kimppuun!

Sodoma ja...

...Gomorra.

Ice Kitchen Mojito Poptail, 1,8 %

Yhteenveto: Yllättävän paljon maistuu mojitolta. Hiukan liian makea. Väitän myös rakenteen perusteella, että kylmäketju oli jossain vaiheessa päässyt katkeamaan. Sisältä löytyi siivu limeä, joka oli mukava yllätys.

Kova homma näillä ois kännätä. Konseptina kuitenkin kehittämisen arvoinen. Premium mehujäitä ei liiemmin markkinoilla ole. Ehkä pitää itse kokeilla jotain viskimehujään tapaista?

Pikanootti: Kyrö Distillery Suomi 100 Ruisviski

Suomi 100 -tuotteita tuli juhlavuonna markkinoille jos jonkinlaista. Myös Alkon valikoimiin tupsahti useampi juoma Suomi 100 -tuotemerkki etiketissään. Ja saatiinpaa aiheen ympärille myös kohu, kun juhlavuoden likööri tuli Virosta.

Juhlajallujen ja muun tilpehöörin seassa oli suomalaiselle viskinharrastajalle mielenkiintoisia tuotteita. Kotimainen Kyrö Distillery julkaisi oman 100 prosenttisen ruisviskinsä kuluttajia ihastuttamaan. Sain aikoinaan tuotetta desin verran lunastettua ja nyt oli aika maistaa.

Viskistä oli yllättävän vaikea löytää tarkempia tietoja kun pulloa ei ollut saatavilla ja samplepullossa luki harakanvarpailla "Kyrö S100". Laitoin emoalukseen kyselyä tynnyripolitiikasta ja sain markkinointipäällikkö Sanna Dooleyltä seuraavanlaisen vastauksen:

– Suomi 100 -viskiin valittiin neljä alkutaipaleen pienempää tynnyriä, jotka loppukypsymisen ajaksi yhdistettiin entisiin oloroso- ja bourbontynnyreihin.

Eli ensimmäisen viskin kaltaista marsalasekoilua ei pitäisi olla luvassa.

Vuosi sitten tislaamon pihalla näytti tältä.

Kyrö Distillery Suomi 100 Ruisviski, 50 %

Tuoksu: Kuusenkerkkää, mäntysuopaa, todella voikamasta ruista. Hämmentävästi tulee jokin marmeladi mieleen. Makea.

Maku: Lämmintä pippurisuutta, leipää, ruista, mattolaituria. Makeus taittaa kivasti aika tiukkaa alkoholisuutta siedettävämpään suuntaan.

Aika alkoholinen tapaus, mutta olen positiivisesti yllättynyt. Paljon parempaa kuin ensimmäinen myyntiin päässyt kokeilu. Sanna paljasti sähköpostissaan, että 2020 pitäisi olla Kyrön herkkuja hiukan laajemmalti tarjolla, kun uusien pannujen jurnuttamat tisleet pääsevät miehen ikään.

Odottavan aika on janoinen.

Lisälukemista:
Kyrön ensimmäinen ruisviski
Vierailu Kyröllä

Pikanootti: Highland Park Valkyrie

Highland Park on ehkä kaikkein pahiten tarinallistamiseen hurahtanut skottitislaamo. Kun viikinkinimet ja skandinaavisten muinaismytologioiden jumalat on käyty läpi, mennään jälleen astetta syvemmälle.

Kukaan ei ole vielä syyttänyt tislaamoa kulttuurisesta omimisesta, mutta uusi Viking Legends -sarja vie tislaamon jälleen askeleen lähemmäksi somekohuja. Valkyrie, eli "valkki", avasi vuosi sitten sarjan, ja siihen pitäisi tänä vuonna tulla lisäys Valknutin muodossa. Ensi vuonna julkaistaan sarjan viimeinen osa nimeltään Valhalla.

Etiketit ja boksit on suunnitellu tanskalainen Jim Lyngvild. Hän on myös skandinaavisen mytologian asiantuntija ja kirjoittanut aiheesta muutaman opuksen. Ja on toki suoraan alenevassa polvessa viikinkien jälkeläinen. Luettelo yllättyneistä löytyy alta:

• Juha Mieto

Kas noin. Listan jälkeen itse viskin kimppuun.

Unohtu ottaa kuva, joten tässä Peter Arbon käsitys valkyriasta.

Highland Park Valkyrie, 45,9 %

Tuoksu: Maltainen ja makea. Appelsiinimarmeladia ja jouluisia mausteita. Tulee vähän joulutortut mieleen.

Maku: Tasapainoinen. Mallasta, suolaa ja sitruksia.

Ei suuri elämys, mutta jälleen kerran juotava perus single malt. Isolla haukulla makujen ollessa intensiivisempiä meni helteisenä kesäpäivänä tuopin kanssa kurkusta alas ilman ongelmia.

Hyödyllisiä linkkejä:

Valkyrien hehkutusta HP: sivuilla
Jim Lyngvildin bio HP:n sivuilla
Valkyrioiden innoittamaa musiikkia

Uusi logo ja jotain parempaa sen kunniaksi

Aikoinaan kun aloitin blogin pitämisen, mietin pitkään, minkälaista kuvitusta haluan blogiin. Tuolloin omat kuvankäsittelytaidot olivat vielä alkeellisemmalla tasolla kuin nykyään, mutta visio oli selvä.

Olin vieraillut Lohjan Pyhän Laurin kirkossa taidehistorian opintojen merkeissä. Kirkon holvikaarista löytyi todella hämmentäviä maalauksia, joissa useassa oli hauskannäköisiä demoneja juomassa väkijuomia. Näpsin maalauksista pokkarilla kuvia, ja ne päätyivät myöhemmin osaksi blogin kuvitusta.

Demoniset bakkanaalit.

Kehitys kehittyy ja vanhat pokkariväännökset on heitetty roskakoriin. Hauskat demonit jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Niinpä ehdotin taiteellisesti lahjakkaalle ystävälleni vaihtokauppaa: hän tekisi minulle logon ja minä kirjoittaisin hänelle muutaman tekstin, joita hän tarvitsi.

Kaupat tuli ja laitoin ystävälleni inspiraatioksi muutaman ottamani pokkarikuvan. Takaisin sain vähän ajan päästä alla olevan vedoksen. Se tulee tulevaisuudessa olemaan blogin voimaeläin, logo ja maskotti. Nimeä sillä ei vielä ole. Ehkä tässä olisi kilpailun paikka?

Uuden maskotin kunniaksi kaivoin kaapista vähän parempaa pöytään.

Bunnahabhain XXV, 43 % (n. 2010)

Tuoksu: Aprikoosihilloa, hedelmäkakkua, kaakaota, lämmintä mallasta ja pähkinää. Yllättävän makea.

Maku: Hilloa, kinuskia, mukavasti puuta, ripaus suolaa ja pähkinää. Suutuntuma silkkinen ja maku pitkä. Ei mitään suuria kulmia.

Onhan se hyvää. Ei tee mieli lisäillä vettä. Täydellisessä maailmassa tähän haluaisi ehkä hiukan lisää "luonnetta" eli voltteja. Nykyversiota pitäisi ehkä päästä tämän innoittamana maistamaan. Hyvä drami uuden logon kunniaksi!

Pikanootti: Kilkerran 12 yo

Kilkerranin "Work in Progress" -pullotteet olivat aikoinaan makoisia. Glengyle sai 2016 vihdoin ulos 12-vuotiaan Kilkerranin. Sitä löytyi kaapista samplen verran, joten miksi ei.

Tynnyreiden puolesta on viski suurimmaksi osaksi börbbää. Myös muutama sherrytynskä on huhujen mukaan tähän tislaamon ensimmäiseen ikämerkittyyn pullotteeseen eksynyt.

Campbeltownin tuotteille on aina odotukset korkealla. Olen tätä pariin kertaan ennen maistellut, mutta ei ole tullut nootteja laiteltua ylös.

Kilkerran 12 yo, 46 %

Tuoksu: Sitruunamuffinssia, hunajaa ja mallasta.

Maku: Miellyttävän paksu suutuntuma ikäisekseen. Kermatoffeeta, sitruunaa, kuivattua aprikoosia ja suolaa.

Alkossa vajaa 60 € ja maailmalla reilu 40 €. Hintaansa nähden mainio. Erityisesti paksu suutuntuma miellytti minun makunystyröitäni. Hyvä single malt viski.

Tislaamon historiaan ja uudelleen aikaisuun vuonna 2004 liittyvät turinat kannattaa tarkastaa tislaamon omilta sivuilta, jonne pääse tästä:

https://www.kilkerransinglemalt.com